Kuva: Laura Hanni

Olen Saana Siitonen, aktiivinen koiraharrastaja Lapista. Kotonani Rovaniemellä minulla on tällä hetkellä kolme hollanninpaimenkoiraa: 6,5 vuotiaat lyhytkarvaiset Uuno ja Iines sekä pian 3 vuotta täyttävä karkkarinarttu Saara.

Hollanninpaimenkoirista kiinnostuin alunperin, kun etsin itselleni sopivaa monipuolista harrastuskoiraa, jolla olisi terve ja liioittelematon rakenne ja turkki, joka olisi älykäs, miellyttämisenhaluinen ja helposti koulutettavissa. Lisäksi hollanninpaimenkoirissa miellytti niiden tietty maalaismaisuus, alkukantaisuus ja se, että rotu ei ole niin pitkälle jalostettu eikä niitä tule aivan joka kulman takana vastaan.

Olin seuraillut rotua jo pidemmän aikaa, mutta asuessani Hollannissa v. 2012-2013 pääsin tutustumaan rotuun lähemmin. Vieraillessani mm. rodun sikäläisessä erikoisnäyttelyssä päätökseni voimistui siitä, että tämä on minulle oikea rotu. Alunperin olin jo varannut hollantilaiselta kasvattajalta pitkäkarvaisen narttupennun, mutta sitä pentuetta ei koskaan syntynytkään, ja mutkien kautta minulle valikoitui suomalaiselta kasvattajalta lyhytkarvainen uros Uuno, viralliselta nimeltään Kiilankullan Kullervo. Uuno oli jäänyt kasvattajalle hieman pidemmäksi aikaa odottelemaan oikeaa kotia peruutuksen vuoksi, ja se tuntui minulle heti alusta pitäen juuri oikealta koiralta, jonka kanssa yhteistyö toimi välittömästi. Lyhytkarvauroksen ottaessa tietenkin mietin aluksi, että tuleeko siitä todella vilkas ja vietikäs koira, mutta Uuno oli jo pentuna lyhytkarvaiseksi melko rauhallinen ja tasainen uros, älykäs ja "järkevä", toki siitäkin viettiä löytyy mukavasti ja vilkkautta. Uunon kanssa on harrastettu monenlaista, mm. jälkeä, hakua, agilityä, tokoa, rally-tokoa, paimennusta, vepeä ja näyttelyitä. Uuno kisaa jäljellä, tokossa ja rally-tokossa ylimmässä luokassa, on näyttelyistä kansainvälinen muotovalio, suorittanut luonnetestin pistein 159 laukausvarma sekä paimennustaipumustestin. Vapaa-ajallaan se toimii minun isän henkilökohtaisena personal trainerina, etsii milloin mistäkin mun kadonneita avaimia yms tavaroita ja on laumassa sosiaalinen, luotettava koira.

 

Kuva: Laura Hanni

Parisen vuotta Uunon jälkeen laumaan liittyi Uunon sisko Kiilankullan Ilmatar eli Iines, tutummin Inkku tai Kinkku, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olin jo haaveillut toisesta lyhytkarvaisesta, tainnut ystävälleni todetakin, että mielikuvissani minulla oli haave Uunoa vilkkaammasta ja vietikkäämmästä nartusta, joka mielellään olisi suhteellisen pienikokoinen ja tumma väriltään :D Kun Inkku kodinvaihtajana etsi nopealla aikataululla uutta kotia, lupasin sen hakea itselleni ensin kokeeksi, että katsotaan mitä sen kanssa tehdään, etsitäänkö sille vielä uusi koti vai jääkö se meille. Varsin pian huomasin, että tumma ja tulinen Iines sopi meidän laumaamme todella mainiosti ja se oli tullut jäädäkseen. Tullessaan se oli hieman pidättyväinen vieraille, mutta nykyisin se rakastaa kaikkia ihmisiä tai on välinpitämätön niitä kohtaan.

Iines on vielä lähes 7 vuotiaanakin todella vilkas, sillä on suuri saalis- ja taistelutahto ja se on ERITTÄIN ahne, ja kaikki minkä voi tehdä täysillä, tehdään täysillä :D Iines on myös perusluonteeltaan todella kiltti, se ei halua pahaa kenellekään eikä ikinä saisi esimerkiksi tappelua aikaiseksi kenenkään kanssa, vaikka sen leikit voivat joskus varsin vauhdikkaita ja äänekkäitä ollakin. Muuten Iines on todella hiljainen, mutta innostuessaan se haukkuu helposti, minkä vuoksi se oli erittäin helppo kouluttaa haukkumaan hakumetsässä, johon sen ominaisuudet sopivat muutenkin erinomaisesti. Haku sisältää kaikkea, mitä Iines rakastaa eniten, eli juoksemista, haistelemista, haukkumista, syömistä ja leikkimistä. Iineksellä on myös todella hyvä hajuaisti. Iines on suorittanut pelastuskoiraliiton haun peruskokeen mutta ei ole valitettavasti koskaan kisannut pk-haussa enimmäkseen minun aikaansaamattomuutta, osin sen takia, että sillä on huono kokemus ampumisista luonnetestistä, jolloin sillä oli korvatulehdus, enkä sen jälkeen ole saanut tarpeeksi aikaan vastaehdollistaa ampumisia riittävän varmoiksi kentällä, jotta uskaltaisin sen viedä kokeeseen asti. Arjessahan se ei reagoi mihinkään ääniin, ei ampumiseen tai mihinkään muuhunkaan.

Inkku on kisannut tokossa AVO1, rally-tokossa RTK2, suorittanut BH-kokeen ja menestynyt näyttelyissä erinomaisesti, ollut erkkarin BIS1 niinä molempina kertoina, jolloin on sinne meillä ollessaan osallistunut ja menestynyt eri näyttelyissä myös ryhmäkilpailuissa, mm. messarissa RYP2 vuonna 2017. Sillä onkin todella kauniit ja sulavat liikkeet, eikä se juuri koskaan jumiudu, vaikka sillä onkin selässä todettu SP1 spondyloosimuutos. Kinkun lempiharrastuksia ovat haun ja näyttelyiden lisäksi syöminen, uiminen, juokseminen ja Uunolle huutaminen leikkiessä.

Iines messarissa 2017

Jossain vaiheessahan tuli myös ajatus, että täytyy saada karkkari. Erinäisten mutkien kautta Saara saapui meille. Harkinnassa oli ottaa pieni koira, esim joku terrieri tai sitten holsku, joten Saara on täydellisesti täyttänyt molempien tarpeen. Se on luonteeltaan jotain sen haaveilemani terrierin ja holskun välimaastosta, ei mikään herkkä paimenkoira alkuunkaan ja se on myös kooltaan melko pieni, ja sen piirteet ovat myös karkkariksikin jotenkin terrierimäiset. Saaralla on 53 senttiseksi pikkuholskuksi ehkä maailman suurin ego, se on luonteeltaan rauhallinen, kova, tasapainoinen eikä hätkähdä vähästä tai ylipäätään juuri mistään. Harrastuksissa se on helposti koulutettava ja motivoitavissa ahneutensa ja suuren taisteluhalunsa ansiosta, kunhan pitää huolen siitä, että se ei työskentele vain itselleen. :D Päälajeina Saaralla on pk-jälki, rally-toko ja paimennus, joiden lisäksi sen kanssa on harrastettu mm. pk-hakua, agilityä, tokoa ja näyttelyitä. Tulevaisuus näyttää, mihin sen kanssa vielä ennätetään.

Saara hyvän ystävänsä bordercollie Fuskin kanssa. Kuva: Saara Kangasniemi

Koirien kanssa olen touhunnut koko ikäni, myös hyvin erilaisten koirien kanssa. Olen suorittanut Kennelliiton kasvattajakurssin ja toimin TOKO:ssa liikkurina, eri lajien koulutusohjaajana paikallisissa koirakerhoissa sekä harrastanut omieni kanssa aktiivisesti eri lajeja. Tällä hetkellä toimin myös hollanninpaimenkoirayhdistyksen hallituksessa sihteerinä sekä jalostustoimikunnassa. Haaveena minulla on kasvattaa tervepäisiä, terveitä, moneen menoon ja harrastukseen sopivia holskuja, rodun alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta kunnioittaen. Haluan kiinnittää huomiota myös rodun geenipoolin laajentamiseen ja geneettisen monimuotoisuuden lisäämiseen, sillä harvalukuisena rotuna etenkin pitkä- ja karkeakarvaisten holskujen geenipooli on suhteellisen pieni. Tavoitteenani on kasvattaa rodun kaikkia kolmea karvamuunnosta ja suunnitelmissa on keskenään hieman erilaisiakin pentueita, kunhan yhdistelmissä säilyy tietty tasapainoisuus ja sama perusajatus monipuolisesta maaseudun monitoimikoirasta.

Minulle hyvä hollanninpaimenkoira on vietikäs, hyvähermoinen, sosiaalinen ollakseen yhteiskuntakelpoinen, avoin ja ystävällinen ihmisille. Välinpitämättömyys vieraita kohtaan on minulle myös ok, kunhan siihen ei liity epävarmuutta tai hermostuneisuutta. Holskut ovatkin monesti enemmän yhden ihmisen tai perheen koiria, joka on niille kaikki kaikessa. Holskuissani pidän siitä, että ne tekevät treeneissä aina täysillä, mutta kotona köllöttelevät hyvin rauhallisina ja levollisen tyytyväisinä kun mitään ei tapahdu. Holsku on aina läsnä, muttei koskaan tiellä.